Panic Room 8.4.2011 10e
Bowien uran neljäs levy täräyttää tiskiin miehen lahjat lauluntekijänä. Hunky Dory on monen Bowie-fanin suosikkilevy, eikä syyttä. Levy on tehty vain musiikin ehdoilla, eikä myöhemmillä levyillä tutut hahmot tai teesit ole musiikin tiellä. Biisikynä on teroitettu juuri tällä levyllä täyteen teräänsä ja olikin hyvää esimakua seuraavien vuosien levyistä, jotka eivät pysty nokittamaan musiikillisella sisällöllään, vaan panostivat enemmän visuaaliseen ja mielikuvalliseen antiin.
Albumin parhaiten tunnettu kappale Changes avaa levyn hienolla popilla. Levyn edetessä piipahdetaan folkin, syntetisaattorimusiikin ja hardrockin puolella. Huny Doryn merkkaaminen yhden musiikkityylin alle on kuitenkin vaikeaa ja tästä on kiittäminen materiaalin ja sovitusten monipuolisuutta. Levy ei sisällä kovinkaan paljon kitaravetoisia kappaleita. Pääinstrumenttina kuullaan pianoa, jota soittaa legendaarinen Rick Wakeman. Mick Ronsonin särökitara on pääroolissa oikeaastaan vain b-puolen rockissa Queen Bitch. Ronson ja levyllä soittava rytmiryhmä nimetään jatkossa The Spiders From Marsiksi.
Bowie ei tällä levyllä vielä ole 'Rockin kameleontti', eikä androgyyni avaruusmies. Etukannessa Bowie imitoi Marlene Dietrichiä, mutta takakannessa miehellä on housut jalassa. Sukupuoli- ja seksuaalisuusleikittely kytee jo pinnan alla ja roihahtaakin liekkeihin Ziggy Stardustin myötä seuraavana vuonna. Suosittelen levyä oikeastaan kaikille ylipäätään pop-musiikista pitäville ja etenkin niille, jotka pitävät Bowieta päältä koreana, mutta sisällöltään köyhänä artistina.
